Pinkopahvista pellavariveeseen

Seuraavana oli vuorossa hirsien rakojen tilkitseminen paitsi eristystarkoituksessa niin myös esteettisistä syistä.  Oma seinäni on osittain puolikylmään eteis/porrastilaan päin. Neuvot ja niksit tähän hommaan löytyivät mistäs muualta kuin nettiä tutkimalla :). Ohjeistukseen kuului nimenomaan se, että ennen kuin hirsiä rupeaa pesemään  (palaan tähän myöhemmin) niin välit on syytä tilkitä ensin. Vanhat eristeet nimittäin murenevat ja tekevät sotkua/pölyä aika lailla. Hengityssuojain oli ainakin itsellä tässä urakassa tarpeen. Jo pinkopahvien irroituksessa pölyt kävivät tämän astmaatikon henkeen ja myös apumiehen henkeen, vaikka tällä ei mitään keuhkovammoja ollutkaan. Sormien mustenemisesta saattoi myös päätellä hirren likaisuusasteen. Puolentoista vuosisadan aikana kertynyt pöly ja noki olivat myös tehneet tehtävänsä.

Pellavariveen laittoa varten on olemassa ihan omat työkalunsa, mutta ei ollut kovin järkevää hankkia muutaman kympin arvoista sepän takomaa riverautaa yhden seinän tilkitsemistä varten. Siispä hieman soveltaen omia laadukkaita (hehheh) työkalujani selvitin homman mallikkaasti. Ainoastaan tuon vanhan todella tylpän taltan hankin Porvoon Wanhasta Rautakaupasta neljällä eurolla yhdessä riveen kanssa, joka on siis viereisessä kuvassa kerällä. Viikonloppuvasara toimi tässä(kin) hommassa oikein hyvin ja luotettavasti :D.

Myös ihan omien nakkisormien käyttö oli tarpeellista tässä hommassa. Pienet sormet olivat tässä hommassa yhtä näppärät kuin vain voi jossain aasialaisessa lapsityövoimatehtaassakin kuvitella olevan. Ei sillä, että lapsityövoimassa olisi yhtään mitään kannatettavaa. Ei ei suinkaan.

Seuraavassa pieni ohjeistus sille kuinka minä riveen kanssa toimin:

Ensinnäkin vanhan eristeen rapsuttaminen kokonaan pois ei ole tarkoitus. Sitä voi tiivistää naputtelemalla sitä syvemmälle hirsien väliin esim. tuollaista tylppää talttaa apuna käyttäen. Välillä kuitenkin terävämpi ja ohuempi lapainen taltta on näppärämpi jos hirsien väli on pieni ja ahdas. Että jäljestä tulee siisti niin joissain kohdin voi joutua rapsuttelemaan enimpiä vanhoja eristeitä pois, että uuden eristeen saa pysymään napakasti hirsien välissä ettei se ikään kuin roiku tursottaen vanhan eristeen päällä. Rivettä saa menemään joihinkin väleihin sellaisenaan ilman, että sitä tarvitsee käsin ohentaa/venyttää/vanuttaa huokoisemmaksi. Hirsi saattaa välillä myös ikään kuin syödä eristettä sisäänsä, mutta ei ole välttämättä ainakaan sisäseinien kohdalla tarkoituksenmukaista yrittää saada koko väliä täytettyä. Ei ainakaan tällä kapeammalla 50mm pellavanauhalla. Tilanteen mukaan siis on toimittava ja homma on kyllä melko helposti opittavissa ihan tämmöiseltä aloittelijaltakin. Ainut mitä pitää oikeastaan varoa on, että ei riko hirren pintaa liian terävillä työkaluilla. Vanhat tylpät puukot, taltat ja muut vastaavat  mielestäni vapaasti sovellettavissa olevat työkalut (kuten itselläni myös ruumeisseli :D) käyvät siis hyvin eikä erikoistyökalujen hankkiminen ole tarpeen näin pienessä hommassa.

Tee näin: Voit tehdä pitkänkin pätkän kerralla, mutta harvoin väli kai on niin tasaisesti saman suuruinen, että nauhan voi lätkäistä hirren väliin "suoraan rullasta" periaatteella. Jos ja kun hirren väli on sopivan siisti uutta eristettä varten, repäise rullasta sopivan mittainen pala pellavanauhaa ja naputa se toista laitaa myöten hirren väliin napakasti kiinni.  Nauhasta tulee vähän niin kuin räystäs sen toisen laidan noustessa ylös nauhan pingottuessa paikalleen. Taita "räystäs" alas ja naputa sen reuna hirren väliin siten, että nauha muodostaa kapean "makkaran". Sen jälkeen naputtele nauha tiiviisti paikalleen tasaisesti reunoja pitkin. Itse käytin tässä hommassa pääasiassa sitä kapeampi lapaista ja hivenen terävämpää talttaa ja viimeistelin homman tylpällä taltalla sitten, kun nauhan molemmat sivut olivat hirren välissä. Lopputuloksen pitäisi minusta näyttää jokseenkin tältä:

Uusi eriste on siisti ja lähes huomaamaton

Pellavariveen laitto oli äärimmäisen rentouttavaa ja jopa meditatiivista hommaa :). Voin suositella kaikille. Se vaatii minusta jonkin verran keskittymistä, että jäljestä tulee tasalaatuinen, koska isolla seinällä näkyy herkästi jos jossain kohtaa on laiskoteltu ;). Itse jouduin vetämään yhden hirren välisen eristyksen kokonaan pois, koska olin tehnyt sitä liian väsyneenä ja liian kovassa kiireessä. Hoppuilu teetti lisää työtä siis. Minun neuvoni siis on, että tee rauhassa ilman kiirettä niin nautit enemmän. Kelpo ohje lähes kaikkeen ;).

Takaumia eri vaiheisiin

Tunti sitten tullessani töistä kotiin menin suuren jännityksen vallassa keittiöön, koska tiesin, että kaakelit ovat nyt näytillä sellaisessa tilassa kuin suunnittelin. Meinasin pyörtyä melkein ja teki mieli kiljahdella. En sitten kuitenkaan tehnyt kumpaakaan - hengitin syvään ja olin hiljaa, koska on kuitenkin lauantai-aamu ja naapurit ehkä nukkuu :). Näky mikä odotti ei ollut kauhistuttava vaan Taivaallinen, oikeaa superlatiivien superlatiivia käyttääkseni :D. Keittiöstäni tulee niiiiiiin kaunis ja itseni näköinen että! Toisaalta myös talon näköinen, sen henkeen sopiva. Minä ja talo olemme yhtä siis :). Ja niin sen pitääkin olla! Kompromisseja on täytynyt joissain kohdin tehdä ja suunnitelmia on muuteltu lennosta pitkin matkaa sen mukaan mitä tilanne tai fiilis on vaatinut. Kiitos kärsivälliselle remonttimiehelleni, joka on ollut myös suurena henkisenä tukena erilaisten päätösten aikana. Oikea valinta hänkin tähän remontttiin :). Näkemyksemme eri asioista ovat natsanneet kivasti yhteen. Oikeastaan alusta saakka hän on tuntunut lukevan ajatuksiani ja estänyt minua sillä tavalla tekemästä epäröintiin perustuvia hopeisen palkintosijan saavia valintoja. Omat ideat ovat siis vahvistuneet, kun näkemystä omaava ammattilainen on ollut samoilla linjoilla. En kuitenkaan suoraan läväytä nähtäville mikä tilanne on nyt vaan kertaan parin seuraavan päivän aikana remontin vaiheita kuvamatskun ja kirjoituksen kautta. Jännitys tiivistyy...rumpujen pärinää ensi viikon alkuun saakka...ränttätänttätäääää...

Mitä tapahtui noin...öööh...kuukausi sitten? Kas tästä selviää, olkaa hyvät:

 Kun kaapistot ja paneelit oli roudattu ystäväni Anteron avulla kaatopaikalle oli aika ruveta ottamaan alas pinkopahvia. Ajatuksena oli ottaa näkyviin alla oleva hirsiseinä ja jättää se myös näkyviin sellaisenaan. Myönnettäköön, että hommaan ryhtyminen jännitti. Jännitti, kun ei tiennyt mitä alla odotti, missä kunnossa hirsi olisi ja toisaalta teki mieli myös katsella ja tutkia rauhassa seinistä huokuvaa mennyttä aikaa tai lähinnä fiilistellä sitä rauhassa. Huomasin, että en todellakaan halua mitään parissa viikossa ohi olevaa pikaremonttia. Siihen sopii sama sanonta kuin nopeaan matkustamiseen liittyen...sielu ei kerkeäisi perässä. Halusin fiilistellä minkälaisia ihmisiä täällä on asunut, käynyt aikoinaan koulua jne.? Kiinteistöhän on siis toiminut aikoinaan kouluna yhden lukuvuoden ajan. Tästä on kylttikin talon kadunpuoleisessa seinässä turisteille nähtäväksi. En kyllä ulkoa muista vuosilukuja. Pitää käydä kuvaamassa kyltti joku kerta...

Arkailuun/tutkailuun taisi hurahtaa viikko :D. Sitten alkoikin inspiraatiotani kuumentamaan asentaja-puusepän kanssa sovitut aikataulut joten hommaan oli ryhdyttävä joutuisasti. Pienen paineen alla tosin toimin muutenkin tehokkaammin :).

Vanhaa eristettä hirsien välissä, ainakin sammalta

Tapettikerrostuma

 Lähes saman tien aloitettuani pinkopahvin irroittamisen huomasin jotakin ainutlaatuista ja suunnattoman kaunista pilkottavan kaikkien kerrostumien alta. Kaunis sininen väri n. 140 vuoden takaa oli säilynyt upeasti muiden kerrostumien alla auringonvalon tuhoavilta UV-säteiltä suojassa. Tapetti ei tosin ollut ehyt lattiasta kattoon ja seinästä seinään, mutta kiehtova ja kaunein kaikista tapettikerroksista. Rappio romanttinen kuvaa näkyä kenties parhaimmin. Siinä oli samalla myös jotain etäisesti tuttua...

Tapetti 140 v.

 
Muistatteko vielä tämän sabluunakuvion, jota suunnittelin hyödyntäväni keittiössäni? Näissä on paljon samaa... Mikä lie etiäinen ollut... Upea kuviointi olikin seinässä jo valmiina odottamassa. Voimakas väri ja runsas kuvio vanhassa tapetissa tuo eittämättä mieleeni haluamani intialaisen vivahteen. Uskomatonta...;).

 

Kiire

Voi herran pieksut sentään, kun on ollut kauhea kiire. Ei ole joutanut juuri kirjoitella mittään tai malttanut ladata edes kuvia projektin etenemisestä. Ja edennythän se on melkoisesti. Ja sain myös uuden lämminvesivaraajan sitä ennen! Tai kyllä minä sen siis ihan omilla (=pankin) rahoilla ostin :). Sitten pääsikin keskittymään keittiöön... Laitan kuvia vaihekuvauksineen pian (kenties huomenna) tulemaan.

Aivan mahtavaa on kyllä ollut! Olen koko ikäni haaveillut tästä ja kaikki tekeminen, säätäminen ja sekasorron keskellä eläminen on sujunut helposti ja jotain sairasta nautintoa olen tästä kaikesta rempan tuomasta hankaluudesta saanut. Enkä oikeastaan edes käyttäisi sanaa hankala... Yksinkertaistaminen on parempi sana, kun keittiönä toimii kaasukeitin ja astioita pitää säännöstellä... Remontoinnilla on ollut minuun huumaava vaikutus suorastaan. No ehkä jokainen jolla on ikinä ollut mikä tahansa unelma ja jota saa elää sitten todeksi pitkän odottamisen jälkeen, tietää tunteen josta puhun. Toiset haaveilee ja suunnittelee prinsessahäitä koko ikänsä ja toiset remontteja eri huoneissa :).

On ollut huippua oppia kaikkia pieniäkin juttuja. Joillekin ehkä arkiselta tuntuvia, mutta minulle porakoneen käyttökin on juhlava hetki :D. Ikävintä oli katon maalaus, mutta täytyy sanoa, että varsin palkitsevaa se oli myös, kun se onnistui maalausfobiastani huolimatta. En ole oikein onnistunut maalaushommissa aiemmin ja nyt päätin näyttää itselleni närhen munat! Niskat karrella ja pyörtymistapaturmaa uhmaten keikuin puolitoista vuorokautta pitkin kattoja tilkiten irvistäviä paneelien välejä, paikaten puukitillä ruuvien aukkoja, hioen, pesten kattoa maalausta varten ja sitten lopuksi maalaten katon pirulliset paneelit kahteen kertaan.

Astioiden säännöstely on myös ollut tämmöiselle sotkijalle melko haastavaa... Säännöstely on aiheellista, koska tiskaaminen tapahtuu kylppärin lattialla/suihkukaapissa eikä kuivauskaappia ole - pieni teline vain lautasille :). Koitin "piilottaa" astioita itseltäni ennen remonttia eli pakata ne mahdollisimman hankalaan paikkaan otettavaksi, mutta nyt tuntuu, että "vaikea paikka" oli vain itsepetosta. Ei yksi laatikko ko. astioiden päällä paljon auta suojaamaan puhtoisia mukeja ja muita, kun säännöstelylautaset ovat kuivuneessa maksalaatikossa jossain vessan lattialla remonttipölyn harmaannuttamina.

Jep. Kiirettä on ollut siis. Ja nyt on voimat vähissä. Ja voimien vähyys korreloi puolestaan vähäisten yöunien kanssa... Menin eilen illalla/yöllä ns. keittiöpsykoosiin ja valvoin aamuyöhön saakka mm. kaakeleita ja remontoinnin syvintä olemusta pohtien. Jos on Bridezilloja niin onko tässä vaarana muuttua Remontzillaksi?