Pieniä hairahduksia ja hiontaa

No ehän mie ole jaksanu mitään tänne taas kirjottaa vakaasta ja innokkaasta aikomuksesta/uhoamisesta huolimatta. Piti siis ihan säännöllisesti pakittaa takauma-tyyliin ja pitää juonta yllä. Omapa on blogini, jotta eipä siinä mitään :D. Nyt aattelin vallan sitten jatkaa siitä mihin viimeksi jäin. Taustalla Al Green ja lasissa Strongbow. On lauantai-ilta :).

Niiden hirsien välien täyteen ahtamisen jälkeen vuorossa oli sitten putsaus. Ajatuksena oli kostutella vanhat tapetin riekaleet irti seinästä ja pestä sitten hirret puhtaiksi. Tehtävä ei tuottanut kovin kummoisia ongelmia jos ei oteta huomioon huoneessa hiljalleen kasvavaa fiilistä siitä, että sitä hommaa en loppuun tule tekemään... Tämä "ongelma" osoittautui kuitenkin siunaukseksi koko keittiöprojektille. Tässä kuitenkin pari kuvaa siitä mitä oikein aikani sähersin ja väkersin seinän kimpussa...

Tapetti suree

Kuolleet lehdet

Ei hätää - ei tapetit oikeasti itke. Huomatkaa silti jätesäkkisuoja lattialla, joka on teipattu seinään kiinni. Se oli siinä lähinnä sen takia, että tuleva pesuoperaatio ei vesineen leviäisi myös lattiaa koskevaksi tai mikä tärkeintä: valuisi tuosta seinän vierestä lattian alle. Lattian ja seinän välissä on nimittäin n. 3cm rako. Hyvä valtatie vaikkapa hiirille, joita ei ole kyllä näkynyt koskaan. Ehkä naapurin kissa kissanen pitää ne poissa tai tietävät muuten olevansa ei toivottujen vieraiden listalla. Tarkoituksena ei siis ollut mahdollistaa mahdollisille hiirille lauttaliikenne-optiota leivänmuruselta toiselle, joten siksi musta muovitus.

Hirsi pesulla

Hirren väri muuttui pesussa melko radikaalisti. Oheisessa kuvassa hirsi on toki vielä märkä, mutta tuollainen punertavasävyinen puupinta sieltä loisti kaiken pölyn, noen ym. alta. Eräänlainen nuorentava extreme makeover oli kyseessä ja tässä tapauksessa täytyy kyllä sanoa, että likainen pinta näytti jotenkin...paremmalta! Oikeammalta...(?).

Pari sanaa niille, jotka aikovat hirsiseinää pestä. Seuraava ohje toistui useassa hirsiseinän pesuneuvossa, joita löysin. Itselle se ei ainakaan ollut itsestään selvä asia - tosin käytännössä en täysin sen toimivuutta päässyt testaamaan: Hirsien pesu kannattaa kuulema aloittaa alhaalta käsin ja pitää huolta, että hirret pysyvät märkinä. Ne kestävät hyvin kosteutta joten ei hätää! Kun likainen pesuvesi valuu alaspäin niin märkä pinta estää likavanojen muodostumista hirren pintaan. Likavanoja voi siis olla hankala saada pois joten siksi tämmöinen työjärjestys. Itse pesin hirsiä pelkällä vedellä ja mattoharjalla. Toiset käyttävät kuulema hieman mäntysuopaa veden joukossa, mutta tästä on ilmeisesti olemassa pari koulukuntaa... Vesi riitti minusta hyvin - mitä nyt tuon yhden pikkupätkän perusteella uskallan sanoa :D. Enkä ota minkäänlaista vastuuta muustakaan ohjeistuksesta liittyen suorittamani operaation pienuuteen. Ihan järkeen käyvältä kuulostaa kyllä.

Tämä homma siis keskeytyi alunperin ihan vain väsymyksen vuoksi n. pari viikkoa takaperin klo 23 illalla. Keskeytys oli kuitenkin pysyvä, koska päivä tai pari myöhemmin saapui Poratus! Muistattehan - tuo rakentamisen ja remontoinnin jumala! Ensi töikseen hän sai minut vakuuttuneeksi siitä, että seinän putsauksen/pesun ei kannattaisi edetä ja sitten hän otti ja hioi lattian sekä aloitti sen vahauksen.

Pinkopahvista pellavariveeseen

Seuraavana oli vuorossa hirsien rakojen tilkitseminen paitsi eristystarkoituksessa niin myös esteettisistä syistä.  Oma seinäni on osittain puolikylmään eteis/porrastilaan päin. Neuvot ja niksit tähän hommaan löytyivät mistäs muualta kuin nettiä tutkimalla :). Ohjeistukseen kuului nimenomaan se, että ennen kuin hirsiä rupeaa pesemään  (palaan tähän myöhemmin) niin välit on syytä tilkitä ensin. Vanhat eristeet nimittäin murenevat ja tekevät sotkua/pölyä aika lailla. Hengityssuojain oli ainakin itsellä tässä urakassa tarpeen. Jo pinkopahvien irroituksessa pölyt kävivät tämän astmaatikon henkeen ja myös apumiehen henkeen, vaikka tällä ei mitään keuhkovammoja ollutkaan. Sormien mustenemisesta saattoi myös päätellä hirren likaisuusasteen. Puolentoista vuosisadan aikana kertynyt pöly ja noki olivat myös tehneet tehtävänsä.

Pellavariveen laittoa varten on olemassa ihan omat työkalunsa, mutta ei ollut kovin järkevää hankkia muutaman kympin arvoista sepän takomaa riverautaa yhden seinän tilkitsemistä varten. Siispä hieman soveltaen omia laadukkaita (hehheh) työkalujani selvitin homman mallikkaasti. Ainoastaan tuon vanhan todella tylpän taltan hankin Porvoon Wanhasta Rautakaupasta neljällä eurolla yhdessä riveen kanssa, joka on siis viereisessä kuvassa kerällä. Viikonloppuvasara toimi tässä(kin) hommassa oikein hyvin ja luotettavasti :D.

Myös ihan omien nakkisormien käyttö oli tarpeellista tässä hommassa. Pienet sormet olivat tässä hommassa yhtä näppärät kuin vain voi jossain aasialaisessa lapsityövoimatehtaassakin kuvitella olevan. Ei sillä, että lapsityövoimassa olisi yhtään mitään kannatettavaa. Ei ei suinkaan.

Seuraavassa pieni ohjeistus sille kuinka minä riveen kanssa toimin:

Ensinnäkin vanhan eristeen rapsuttaminen kokonaan pois ei ole tarkoitus. Sitä voi tiivistää naputtelemalla sitä syvemmälle hirsien väliin esim. tuollaista tylppää talttaa apuna käyttäen. Välillä kuitenkin terävämpi ja ohuempi lapainen taltta on näppärämpi jos hirsien väli on pieni ja ahdas. Että jäljestä tulee siisti niin joissain kohdin voi joutua rapsuttelemaan enimpiä vanhoja eristeitä pois, että uuden eristeen saa pysymään napakasti hirsien välissä ettei se ikään kuin roiku tursottaen vanhan eristeen päällä. Rivettä saa menemään joihinkin väleihin sellaisenaan ilman, että sitä tarvitsee käsin ohentaa/venyttää/vanuttaa huokoisemmaksi. Hirsi saattaa välillä myös ikään kuin syödä eristettä sisäänsä, mutta ei ole välttämättä ainakaan sisäseinien kohdalla tarkoituksenmukaista yrittää saada koko väliä täytettyä. Ei ainakaan tällä kapeammalla 50mm pellavanauhalla. Tilanteen mukaan siis on toimittava ja homma on kyllä melko helposti opittavissa ihan tämmöiseltä aloittelijaltakin. Ainut mitä pitää oikeastaan varoa on, että ei riko hirren pintaa liian terävillä työkaluilla. Vanhat tylpät puukot, taltat ja muut vastaavat  mielestäni vapaasti sovellettavissa olevat työkalut (kuten itselläni myös ruumeisseli :D) käyvät siis hyvin eikä erikoistyökalujen hankkiminen ole tarpeen näin pienessä hommassa.

Tee näin: Voit tehdä pitkänkin pätkän kerralla, mutta harvoin väli kai on niin tasaisesti saman suuruinen, että nauhan voi lätkäistä hirren väliin "suoraan rullasta" periaatteella. Jos ja kun hirren väli on sopivan siisti uutta eristettä varten, repäise rullasta sopivan mittainen pala pellavanauhaa ja naputa se toista laitaa myöten hirren väliin napakasti kiinni.  Nauhasta tulee vähän niin kuin räystäs sen toisen laidan noustessa ylös nauhan pingottuessa paikalleen. Taita "räystäs" alas ja naputa sen reuna hirren väliin siten, että nauha muodostaa kapean "makkaran". Sen jälkeen naputtele nauha tiiviisti paikalleen tasaisesti reunoja pitkin. Itse käytin tässä hommassa pääasiassa sitä kapeampi lapaista ja hivenen terävämpää talttaa ja viimeistelin homman tylpällä taltalla sitten, kun nauhan molemmat sivut olivat hirren välissä. Lopputuloksen pitäisi minusta näyttää jokseenkin tältä:

Uusi eriste on siisti ja lähes huomaamaton

Pellavariveen laitto oli äärimmäisen rentouttavaa ja jopa meditatiivista hommaa :). Voin suositella kaikille. Se vaatii minusta jonkin verran keskittymistä, että jäljestä tulee tasalaatuinen, koska isolla seinällä näkyy herkästi jos jossain kohtaa on laiskoteltu ;). Itse jouduin vetämään yhden hirren välisen eristyksen kokonaan pois, koska olin tehnyt sitä liian väsyneenä ja liian kovassa kiireessä. Hoppuilu teetti lisää työtä siis. Minun neuvoni siis on, että tee rauhassa ilman kiirettä niin nautit enemmän. Kelpo ohje lähes kaikkeen ;).

Takaumia eri vaiheisiin

Tunti sitten tullessani töistä kotiin menin suuren jännityksen vallassa keittiöön, koska tiesin, että kaakelit ovat nyt näytillä sellaisessa tilassa kuin suunnittelin. Meinasin pyörtyä melkein ja teki mieli kiljahdella. En sitten kuitenkaan tehnyt kumpaakaan - hengitin syvään ja olin hiljaa, koska on kuitenkin lauantai-aamu ja naapurit ehkä nukkuu :). Näky mikä odotti ei ollut kauhistuttava vaan Taivaallinen, oikeaa superlatiivien superlatiivia käyttääkseni :D. Keittiöstäni tulee niiiiiiin kaunis ja itseni näköinen että! Toisaalta myös talon näköinen, sen henkeen sopiva. Minä ja talo olemme yhtä siis :). Ja niin sen pitääkin olla! Kompromisseja on täytynyt joissain kohdin tehdä ja suunnitelmia on muuteltu lennosta pitkin matkaa sen mukaan mitä tilanne tai fiilis on vaatinut. Kiitos kärsivälliselle remonttimiehelleni, joka on ollut myös suurena henkisenä tukena erilaisten päätösten aikana. Oikea valinta hänkin tähän remontttiin :). Näkemyksemme eri asioista ovat natsanneet kivasti yhteen. Oikeastaan alusta saakka hän on tuntunut lukevan ajatuksiani ja estänyt minua sillä tavalla tekemästä epäröintiin perustuvia hopeisen palkintosijan saavia valintoja. Omat ideat ovat siis vahvistuneet, kun näkemystä omaava ammattilainen on ollut samoilla linjoilla. En kuitenkaan suoraan läväytä nähtäville mikä tilanne on nyt vaan kertaan parin seuraavan päivän aikana remontin vaiheita kuvamatskun ja kirjoituksen kautta. Jännitys tiivistyy...rumpujen pärinää ensi viikon alkuun saakka...ränttätänttätäääää...

Mitä tapahtui noin...öööh...kuukausi sitten? Kas tästä selviää, olkaa hyvät:

 Kun kaapistot ja paneelit oli roudattu ystäväni Anteron avulla kaatopaikalle oli aika ruveta ottamaan alas pinkopahvia. Ajatuksena oli ottaa näkyviin alla oleva hirsiseinä ja jättää se myös näkyviin sellaisenaan. Myönnettäköön, että hommaan ryhtyminen jännitti. Jännitti, kun ei tiennyt mitä alla odotti, missä kunnossa hirsi olisi ja toisaalta teki mieli myös katsella ja tutkia rauhassa seinistä huokuvaa mennyttä aikaa tai lähinnä fiilistellä sitä rauhassa. Huomasin, että en todellakaan halua mitään parissa viikossa ohi olevaa pikaremonttia. Siihen sopii sama sanonta kuin nopeaan matkustamiseen liittyen...sielu ei kerkeäisi perässä. Halusin fiilistellä minkälaisia ihmisiä täällä on asunut, käynyt aikoinaan koulua jne.? Kiinteistöhän on siis toiminut aikoinaan kouluna yhden lukuvuoden ajan. Tästä on kylttikin talon kadunpuoleisessa seinässä turisteille nähtäväksi. En kyllä ulkoa muista vuosilukuja. Pitää käydä kuvaamassa kyltti joku kerta...

Arkailuun/tutkailuun taisi hurahtaa viikko :D. Sitten alkoikin inspiraatiotani kuumentamaan asentaja-puusepän kanssa sovitut aikataulut joten hommaan oli ryhdyttävä joutuisasti. Pienen paineen alla tosin toimin muutenkin tehokkaammin :).

Vanhaa eristettä hirsien välissä, ainakin sammalta

Tapettikerrostuma

 Lähes saman tien aloitettuani pinkopahvin irroittamisen huomasin jotakin ainutlaatuista ja suunnattoman kaunista pilkottavan kaikkien kerrostumien alta. Kaunis sininen väri n. 140 vuoden takaa oli säilynyt upeasti muiden kerrostumien alla auringonvalon tuhoavilta UV-säteiltä suojassa. Tapetti ei tosin ollut ehyt lattiasta kattoon ja seinästä seinään, mutta kiehtova ja kaunein kaikista tapettikerroksista. Rappio romanttinen kuvaa näkyä kenties parhaimmin. Siinä oli samalla myös jotain etäisesti tuttua...

Tapetti 140 v.

 
Muistatteko vielä tämän sabluunakuvion, jota suunnittelin hyödyntäväni keittiössäni? Näissä on paljon samaa... Mikä lie etiäinen ollut... Upea kuviointi olikin seinässä jo valmiina odottamassa. Voimakas väri ja runsas kuvio vanhassa tapetissa tuo eittämättä mieleeni haluamani intialaisen vivahteen. Uskomatonta...;).

 

Kiire

Voi herran pieksut sentään, kun on ollut kauhea kiire. Ei ole joutanut juuri kirjoitella mittään tai malttanut ladata edes kuvia projektin etenemisestä. Ja edennythän se on melkoisesti. Ja sain myös uuden lämminvesivaraajan sitä ennen! Tai kyllä minä sen siis ihan omilla (=pankin) rahoilla ostin :). Sitten pääsikin keskittymään keittiöön... Laitan kuvia vaihekuvauksineen pian (kenties huomenna) tulemaan.

Aivan mahtavaa on kyllä ollut! Olen koko ikäni haaveillut tästä ja kaikki tekeminen, säätäminen ja sekasorron keskellä eläminen on sujunut helposti ja jotain sairasta nautintoa olen tästä kaikesta rempan tuomasta hankaluudesta saanut. Enkä oikeastaan edes käyttäisi sanaa hankala... Yksinkertaistaminen on parempi sana, kun keittiönä toimii kaasukeitin ja astioita pitää säännöstellä... Remontoinnilla on ollut minuun huumaava vaikutus suorastaan. No ehkä jokainen jolla on ikinä ollut mikä tahansa unelma ja jota saa elää sitten todeksi pitkän odottamisen jälkeen, tietää tunteen josta puhun. Toiset haaveilee ja suunnittelee prinsessahäitä koko ikänsä ja toiset remontteja eri huoneissa :).

On ollut huippua oppia kaikkia pieniäkin juttuja. Joillekin ehkä arkiselta tuntuvia, mutta minulle porakoneen käyttökin on juhlava hetki :D. Ikävintä oli katon maalaus, mutta täytyy sanoa, että varsin palkitsevaa se oli myös, kun se onnistui maalausfobiastani huolimatta. En ole oikein onnistunut maalaushommissa aiemmin ja nyt päätin näyttää itselleni närhen munat! Niskat karrella ja pyörtymistapaturmaa uhmaten keikuin puolitoista vuorokautta pitkin kattoja tilkiten irvistäviä paneelien välejä, paikaten puukitillä ruuvien aukkoja, hioen, pesten kattoa maalausta varten ja sitten lopuksi maalaten katon pirulliset paneelit kahteen kertaan.

Astioiden säännöstely on myös ollut tämmöiselle sotkijalle melko haastavaa... Säännöstely on aiheellista, koska tiskaaminen tapahtuu kylppärin lattialla/suihkukaapissa eikä kuivauskaappia ole - pieni teline vain lautasille :). Koitin "piilottaa" astioita itseltäni ennen remonttia eli pakata ne mahdollisimman hankalaan paikkaan otettavaksi, mutta nyt tuntuu, että "vaikea paikka" oli vain itsepetosta. Ei yksi laatikko ko. astioiden päällä paljon auta suojaamaan puhtoisia mukeja ja muita, kun säännöstelylautaset ovat kuivuneessa maksalaatikossa jossain vessan lattialla remonttipölyn harmaannuttamina.

Jep. Kiirettä on ollut siis. Ja nyt on voimat vähissä. Ja voimien vähyys korreloi puolestaan vähäisten yöunien kanssa... Menin eilen illalla/yöllä ns. keittiöpsykoosiin ja valvoin aamuyöhön saakka mm. kaakeleita ja remontoinnin syvintä olemusta pohtien. Jos on Bridezilloja niin onko tässä vaarana muuttua Remontzillaksi?

Ystäväni lämminvesivaraaja tekee kuolemaa

Se tuppaa usein olemaan niin, että Murphy tulee taloon ja pistää asia kerrallaan laitteita mäsäksi, kun yksi on ottanut ja kuukahtanut. Ensin sammui liesituulettimen valo ilman sen suurempaa dramatiikkaa, mutta osasin jo aavistaa, että kohta tulee jotain muuta. Tämä tapahtui siis viime vuoden marraskuussa. Taisi olla seuraavana päivänä, kun huomasin, että lämminvesivaraaja vuotaa. Korjaaja kävi, mutta vain toteamassa vian ja kertomassa, että vikaa ei voi korjata. En muista mikä oli vika, mutta varaaja on kuitenkin vaihdettava. Pelkäsin hieman, että varaaja räjähtää paineesta - mutta muutin ajatukseni toisiksi etten houkuttelisi tuollaista pientä katastrofia elämääni. Hippi on hippi remonttihommissakin :D.

Eipä siinä mitään. Halusin tutkia varaaja-asioita rauhassa, jälleen kerran asiaan paneutuen ja opiskellen. Toisaalta mikään äärimmäinen kiire ei asialla myöskään vielä ollut, koska tiputus oli melko pientä. Laitoin kylppärin nurkkaan toisen sankon ottamaan vastaan varaajasta tippuvaa vettä. Toisen siis...ensimmäinen sankko on ollut varaajan alla jo vuosia (?) ennen minun asettumistani näihin neliöihin. Varaajan varoventtiilistä tippuva vesi menisi muuten pitkin lattioita - lattialle jossa ei ole kaatoja. Parempi pari sankkoa siis kuin yksi riemukas kosteusvaurio, puhumattakaan märistä sukista jokaisen vessapyrähdyksen jälkeen. Ei tuo sankko systeemikään mikään ihanteellinen ole, kun sankossa seisova vesi kosteuttaa sisäilmaa joka tapauksessa. Eikä ne sankot mitään esteetikon päiväunia ole ulkonäöllisestikään. En myös tosiaan jaksa/muista joka päivä tyhjentää vedenkeräyslaitteitani. Toki tarkan markan, siis euron, tyyppi käyttäisi veden esimerkiksi vessanpöntön huuhteluvetenä eikä vetäisi vessaa koskaan. En ole niin pitkällä säästömaniassa. Ainakaan vielä.

Ensimmäinen vuotokohta

Ei ole räjähtänyt varaajani ei - kuoleman korinaa luulen kyllä tätä nykyä kylpyhuoneen kaakeleista kaikuvan. Tiputus on nytsillään melko runsasta. Viikon jos on poissa niin 10 litran sankko on täynnä. Ja koska olen melko usein poissa kotoa pidempiä aikoja niin riski alkaa olla vähän turhan suuri... Lisäksi vettä tihkuu uudesta kohdasta, joka vaatii alleen kolmannen sankon :D. Tiputus ei siis lakkaa, vaikka vettä ei käyttäisikään kuten on asian laita varoventtiilistä tihkuvan veden suhteen. On tullut aika tilata uusi varaaja. Varaajan ikä on yleensä n. 10 vuotta ja melko tarkalleen sen ajan entinen varaajani onkin palvellut. Kun uusi varaaja saapuu niin siitä vedetään asianmukainen putki suoraan lattiakaivoon, että varoventtiilin tiputusta ei tarvitse enää ohjata sankkoon. Samalla on tarkoitus katsoa, että varaaja on sillä tavalla seinässä kiinni, että sen saa naamioitua aikanaan kaapin sisään. Samaan kaappiin olisi tarkoitus tehdä myös siivouskomero.

Toinen vuotokohta

Siivouskomeron piti tulla alunperin keittiöön, mutta sille tai jääkaapille ei olisi ollut tilaa muualla kuin takan vieressä. Eikä sellainen ajatus houkuta yhtään, kun katselee nykyistä jääkaapin sijoittelua - takan vieressä siis. Takka pääsee paremmin oikeuksiinsa ilman vierustovereita eri aikakaudelta. Siivouskomeron rakentaminen alkanee kunhan keittiö on valmis tai kuka tietää...kenties siinä ohessa. Siivouskamoille, imurille jne. ei ole nimittäin mitään muuta paikkaa tällä hetkellä kuin avosäilytys milloin minkäkin huoneen nurkassa. Siivouskomeron saaminen oli ykkösasia mikä keittiöön piti tulla, mutta ei vaan saa mahtumaan nätisti mihinkään. Oli valittava joko se tai jääkaappi.

Ai niin - liesituuletin muuten alkoi hurisemaan varsin epäilyttävästi sen jälkeen, kun se valo ensin posahti. Hetkenä minä hyvänsä se hurahtanee viimeisen kerran. Onneksi sekin on ihan suunnitellusti menossa vaihtoon. Taitaa keittiökin tietää, että uudet laitteet on tulossa.

Kuvamateriaalia eri vaiheista

Elämä on mahdollista rempankin aikana. Pullat uunissa, kahvi keitetty, pyykkiäkin pesty :).

Siinä on nyt pinkopahvit ja tapettia eri aikakausilta. Alta on tarkoitus ottaa hirsiseinä esiin.

Tuli taitava apuri ja tehtiin tämmönen keikautus.

Normisotku

Rupesi turhauttamaan, kun hanaa ei voinut irrottaa ja paneeleihin ei päässy käsiksi niin päätin purkaa kaapin tiskialtaan ympäriltä pois.

Victorinox Multitool ja humoristinen minisahaus.

Paneeleista pystyi jo ennen irroitusta päättelemään, että oviaukkohan se siellä alla vartoo...

Kaakelit lähti siististi levynä alas, mutta pumpulit piti tunkea korvakäytävään niitä irti paukuttaessa.

Hippahei!

Long time no see ja sitä rataa... Mainitsin tuossa aiemmin, että haluaisin keittiööni pientä intialaista vääntöä tai jotain sinne päin... Nyt näyttää siltä, että intialaista vääntöä ei löydä muualta kuin katsomalla kuinka hitaasti kaikki valmistuu. Olen kova tyttö tuumailemaan. Jotenkin minua rupesi kovasti ahdistamaan myös yksi aiempi ajatus remontin valmistumisesta parissa viikossa. En ole varma olenko siitä maininnut tässä blogissani aiemmin. Ajattelin, että minun remonttini kulku ei ole samanlainen kuten usein (kuulopuhetta ->), että projekti venyy ja venyy niin kauan, että hermot tai kukkaro/molemmat eivät veny enää yhtään. Jälkimmäinenkään skenaario ei ole tavoite, mutta minulla on kyllä pelottavan ? hyvä taito elää epämääräisissä olosuhteissa, pitkäpinnaisesti. Onnellisena ja hermostumatta. Asiaan vaikuttaa kenties se, että omaan mm. hyvän mielikuvituksen. Aiemmin tänään tiskasin astioita pesuvadissa kylppärin lattialla kyykkien siinä kuin...ja nyt siirtymä mielikuvitusleikkiin...afrikkalainen nainen joen varrella. Ajatuksissani aurinko paistoi ja usean pyykkääjänaisen iloinen puheensorina kantautui vastarannalle kuulostaen ampiaisparven pörinältä. Tai vaihtoehtoinen mielikuva itsestäni ihan tässä todellisuudessa, tiskaamassa mökin rannassa kuumana kesäpäivänä. Kumpikin käy :). Arkinen asia tuntuu heti paljon kivemmalta tätä metodia käyttäen. Aikuinen on terve kun se leikkii.

Tavallaan tämä tilanne, hidas eteneminen, ei yllätä minua lainkaan, sillä tähän astisen elämäni aikana en ole saanut sisustettua valmiiksi yhtään kotia. Tai kenties olenkin pari, mutta vain jonkinlaisen sisältä painavan äänen vuoksi. Sitten kaikki on käynyt äkkiä ja en ole oikein ikinä täysin tyytyväinen mihinkään. Tajusin keittiöpsykologisoidessani itseäni keskeneräisten asioiden ympäröimänä, että olen nyt keskellä sellaista projektia josta olen haaveillut jollain tasolla koko ikäni. Tavallaan se on ilmeistä ja olen siitä jollain tasolla puhunutkin aiemmin...Joka kodin asuntomarkkinat-fanitus jne. Siihen päälle vielä sisustusohjelmat yms. Lapsesta aikuiseksi saakka olen piirrellyt pohjapiirustuksia huoneista, asunnoista ja rakentanut niihin elämääni - milloin ensiasuntoon, milloin opiskelijaboksiin ja milloin mihinkin. Nyt olen suunnitellut valeseiniä ja ratkonut teknisempiä ongelmia ja nauttinut aivan hulluna. Toisaalta minua jotenkin hirvittää ajatus valmiista kodista... Onneksi tässä talossa on keittiön jälkeen jonossa moni muu projekti! Olen myös muuttamisen raskassarjalainen. Ennen tätä ihan omaa kotia muutin keskimäärin kerran vuodessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Liikkuva luonne...mutta väsyin siihen, että kaiken muun liikkumisen rinnalla myös koti siirtyi. Halusin tukikohdan johon olisi aina kiva palata ja jonka jokaisessa nurkassa leijuisi onni- ja ilopölyä. Ja noita pölyjä on riittänyt ihan sen perinteisenkin pölyn rinnalla. Enkä puhu nyt mistään kriminalisoiduista valkoisista jauheista :D.

Tarkoituksena on saattaa tämä projekti loppuun, mutta itselleni ominaisella tavalla eli tuumaillen - tuumailu on tässä tilanteessa kunnioitusta vanhaa kohtaan. Kunnioitusta tämän talon 140 vuotista historiaa kohtaan. Ja kunnioitusta myös sitä kautta, että en tiedä yhtään mitä teen :D. On opeteltava sitä mukaa, kun hommia tulee eteen. Sitä miettii myös samalla minkälaisia ihmisiä tässä on pitkin matkaa asunut. Ihan kuin seinissä olisi lukematon määrä tarinoita kuin kirjassa jonka paneelikansi on nyt avattu. Haluan tehdä myös aikaa kestäviä valintoja. Joitain realiteetteja on kuitenkin otettava huomioon. Ja yksi on harmillisen normaalit yhden ihmisen tulot. Kokopuinen keittiö jää nyt siis vain unelmaksi ellei sponsori saavu ja pian!

Kaapit on nyt siis purettu, viety pois kierrätykseen ja osa kaatopaikalle. Edessä seisoo paneeleista riisuttu seinä, jota käyn lukemaan juuri nyt. Haalarit niskaan siis ja huivi hengityssuojaimeksi - pölyn määrä on nimittäin melkoinen. Jos tietäisin sen olevan onnipölyä niin purkittaisin ja myisin turisteille, mutta hieman epäilen... "Onnipöly - joka värjää räkäsi mustaksi" ei ehkä olisi kovin myyvä mainoslause.

Kuvamatskuu...ennen remonttia...

Kukkuu!

Hyvää uutta vuotta 2011! Tulkoon tästä oikea remontoinnin unelmavuosi ja menköön kaikki suunnitelmien mukaan sekä alittukoon budjetti. Kesäksi toivon hyviä ulkomaalauskelejä!

Mitä keittiöön kuuluu? Tilanne on nyt siis sellainen, että ensi viikon aikana saan ensimmäiset tarjoukset keittiön kaapistojen asennustöistä ja muusta oheistyöstä. Kuten tuossa jo aiemmin kommentoinkin kyselyyn remontin etenemisestä niin hitaasti etenee... Mieluusti käyttäisin suuren osan ajastani muuhun kuin leipätyöhöni mikä omalla kohdallani on yötyötä. Kauhistuttava tosiasia on sen myötä se, että olen puolet kuusta ja siten myös puolet vuodesta koomassa eivätkä mitkään asiat etene silloin.

Sen verran olen aikataulujani rukannut, että tammikuun lopulla alkaa keittiön repiminen, raastaminen, maalaaminen ja muu tuunaaminen sekä sellainenkin säätäminen josta en varmaan edes vielä tiedä mitään. (ammattisanasto on minulle vierasta). Kaapistojen asennus, sähkö- sekä putkityöt olisi tarkoitus sitten aloittaa viikolla 6 tai 7. Putkimies on muuten se joka puhuu vain englantia :). En tiedä tarvitseeko minun osata putkistosanastosta muuta kuin "Dishwasher here, sink there - do the blumming, please."? Ai niin... "How much does it cost?" Jos tulee tenkkapoo niin sitten voinen käyttää kehonkieleni tukena Method Putkistoa :D.

Edellisessä postauksessani mainitsin kylppäriremontin siirtymisestä hamaan tulevaisuuteen. Mutta...veljeni tiesi käydessään kertoa kaakelimaaleista joilla voisi edullisesti tuunata vessan kivempaan kuosiin. Tutkin asiaa ja kaakeleitani tarkemmin ja siinä voisi olla paljonkin ajatusta. Seinissä oleva laatta on isoa, melko vaaleaa ilman mitään boordikammotuksia ja valkeaksi maalaamalla siitä voisi saada tosi raikkaan näköisen. Laattoja voisi myös tarvittaessa tuunata persoonallisemmiksi laattatarroilla joita on nykyään joka lähtöön. Tai käyttämällä sabluunamaalausta! Suihkukaapin ja allaskaapin voisi vaihtaa myös ja teetättää lattialle tiikistä puisen pinnan sellaisena irrotettavana, ritilämäisenä ratkaisuna. Laattamaali ei siis sovellu lattiapintoihin käytettäväksi. Lattia on etenkin talvella todella kylmä, koska siinä ei ole lattialämmitystä ja eristykset ovat huonot kauttaaltaan.  Puinen pinta voisi olla jalan alla kivempi ja lämpimämpi. Onnea on saada apua ja vinkkejä, kun oma pää ei kaikkeen taivu. Hyvä, että olen oppinut sitä myös pyytämään, koska se ei ole ollut aina kovin helppoa. Yksin tekemisen suurin haaste on minulla henkisen tuen saamiseen liittyvä erityinen ponnistelu, jonka uskoisin puuttuvan kaksin tai ison porukan voimin rakentavilta.

Olenko muuten sanonut jo, että kylpyhuone/wc sijaitsee yläkertaan menevän portaikon alla ja todennäköisesti jokainen pieru kuuluu siellä kävelevän ihmisen korvaan :D. Ah, idylli Porvoossa on kuitenkin niin mahtava, että tuollaiset pienet seikat eivät tätä autuutta muuta. Ja rappusissa ei ole sentään jatkuva trafiikki, kun yläkerrassa asuu vain yksi ihminen. Kun liikettä kuuluu - pidätän pierua.