Takaumia eri vaiheisiin

Tunti sitten tullessani töistä kotiin menin suuren jännityksen vallassa keittiöön, koska tiesin, että kaakelit ovat nyt näytillä sellaisessa tilassa kuin suunnittelin. Meinasin pyörtyä melkein ja teki mieli kiljahdella. En sitten kuitenkaan tehnyt kumpaakaan - hengitin syvään ja olin hiljaa, koska on kuitenkin lauantai-aamu ja naapurit ehkä nukkuu :). Näky mikä odotti ei ollut kauhistuttava vaan Taivaallinen, oikeaa superlatiivien superlatiivia käyttääkseni :D. Keittiöstäni tulee niiiiiiin kaunis ja itseni näköinen että! Toisaalta myös talon näköinen, sen henkeen sopiva. Minä ja talo olemme yhtä siis :). Ja niin sen pitääkin olla! Kompromisseja on täytynyt joissain kohdin tehdä ja suunnitelmia on muuteltu lennosta pitkin matkaa sen mukaan mitä tilanne tai fiilis on vaatinut. Kiitos kärsivälliselle remonttimiehelleni, joka on ollut myös suurena henkisenä tukena erilaisten päätösten aikana. Oikea valinta hänkin tähän remontttiin :). Näkemyksemme eri asioista ovat natsanneet kivasti yhteen. Oikeastaan alusta saakka hän on tuntunut lukevan ajatuksiani ja estänyt minua sillä tavalla tekemästä epäröintiin perustuvia hopeisen palkintosijan saavia valintoja. Omat ideat ovat siis vahvistuneet, kun näkemystä omaava ammattilainen on ollut samoilla linjoilla. En kuitenkaan suoraan läväytä nähtäville mikä tilanne on nyt vaan kertaan parin seuraavan päivän aikana remontin vaiheita kuvamatskun ja kirjoituksen kautta. Jännitys tiivistyy...rumpujen pärinää ensi viikon alkuun saakka...ränttätänttätäääää...

Mitä tapahtui noin...öööh...kuukausi sitten? Kas tästä selviää, olkaa hyvät:

 Kun kaapistot ja paneelit oli roudattu ystäväni Anteron avulla kaatopaikalle oli aika ruveta ottamaan alas pinkopahvia. Ajatuksena oli ottaa näkyviin alla oleva hirsiseinä ja jättää se myös näkyviin sellaisenaan. Myönnettäköön, että hommaan ryhtyminen jännitti. Jännitti, kun ei tiennyt mitä alla odotti, missä kunnossa hirsi olisi ja toisaalta teki mieli myös katsella ja tutkia rauhassa seinistä huokuvaa mennyttä aikaa tai lähinnä fiilistellä sitä rauhassa. Huomasin, että en todellakaan halua mitään parissa viikossa ohi olevaa pikaremonttia. Siihen sopii sama sanonta kuin nopeaan matkustamiseen liittyen...sielu ei kerkeäisi perässä. Halusin fiilistellä minkälaisia ihmisiä täällä on asunut, käynyt aikoinaan koulua jne.? Kiinteistöhän on siis toiminut aikoinaan kouluna yhden lukuvuoden ajan. Tästä on kylttikin talon kadunpuoleisessa seinässä turisteille nähtäväksi. En kyllä ulkoa muista vuosilukuja. Pitää käydä kuvaamassa kyltti joku kerta...

Arkailuun/tutkailuun taisi hurahtaa viikko :D. Sitten alkoikin inspiraatiotani kuumentamaan asentaja-puusepän kanssa sovitut aikataulut joten hommaan oli ryhdyttävä joutuisasti. Pienen paineen alla tosin toimin muutenkin tehokkaammin :).

Vanhaa eristettä hirsien välissä, ainakin sammalta

Tapettikerrostuma

 Lähes saman tien aloitettuani pinkopahvin irroittamisen huomasin jotakin ainutlaatuista ja suunnattoman kaunista pilkottavan kaikkien kerrostumien alta. Kaunis sininen väri n. 140 vuoden takaa oli säilynyt upeasti muiden kerrostumien alla auringonvalon tuhoavilta UV-säteiltä suojassa. Tapetti ei tosin ollut ehyt lattiasta kattoon ja seinästä seinään, mutta kiehtova ja kaunein kaikista tapettikerroksista. Rappio romanttinen kuvaa näkyä kenties parhaimmin. Siinä oli samalla myös jotain etäisesti tuttua...

Tapetti 140 v.

 
Muistatteko vielä tämän sabluunakuvion, jota suunnittelin hyödyntäväni keittiössäni? Näissä on paljon samaa... Mikä lie etiäinen ollut... Upea kuviointi olikin seinässä jo valmiina odottamassa. Voimakas väri ja runsas kuvio vanhassa tapetissa tuo eittämättä mieleeni haluamani intialaisen vivahteen. Uskomatonta...;).