No voihan blaaaaaah, etten sanois ja sanonkin. On se kummallista miten toiset kuvittelevat kauppaa tehtävän sika jos toinenkin säkissä - periaatteella. Hieman ohraisesti kävi siis tuon keittiökaappi-asian suhteen. Se ei siis ollut vielä omistuksessani, siis tuo kaappi josta on kuvakin tuolla aiemman tekstin yhteydessä. Oli tarkoitus mennä tänään sitä katsomaan Kouvolan kulmille, matkalla Joensuuhun. Kyseessä siis huuto.net - kauppa. Myyjä soitti n. kaksi tuntia ennen sovittua tapaamisaikaa kysellen missä olen :D. Kaupoista ei oltu sovittu mitään, mutta myyjä oli jostain syystä saanut päähänsä, että otan sen ja vienkin saman tien mukanani, mutta ehei...niin ei tosiaan oltu sovittu. Niin hän sitten perui kaupat jota kuinkin sanoin: "Mie palellun tänne, kauhea muutto ollut, mie en jaksa tämmösiä kauppoja, hei." Minä änkytin toisessa päässä äimän käkenä: "Niin, mutta...". Harmittaa, mutta huvittaa lähinnä. Erikoinen tapaus :). Ilmeisesti hänellä on jonkinlaisia meedion kykyjä ja on vain lukenut ajatukseni ja nähnyt suoraan visioni ytimeen tehden siitä sitten omat johtopäätöksensä. Muuta selitystä en keksi :D. Joku tolkku kuitenkin minullakin on innostumiseni ohessa, että en maksele tuosta noin vain 130 euroa kaapista jota en ole edes nähnyt ja joka on lisäksi seissyt kylmävarastossa ties kuinka kauan. Poikkeus vahvistanee säännön: kaikki aiemmat kaupat ovat sujuneet erittäin mallikkaasti ja on vain pitänyt ihmetellä miten reiluja ihmiset ovat ja miten sopimuksista pidetään kiinni ja toivotetaan hyvää jatkoa, vaikka diiliä ei syntyisikään. Pöh - katsotaan löytyykö jokin toinen tilalle vai mitä keksin. Juuri kerkesin rukata keittiösuuunnitelman siihen jamaan, että kaikki tarvittavat toiminnot on järkevästi sijoiteltu ja siten, että tuo jättikaappi olisi asettunut sopivasti kaiken muun keskelle. Ilmeisesti tässäkin pätee sama sääntö kuin kaikessa muussakin...turha harmitella loputtomiin jotain mitä ei saanut, sillä jotain vielä parempaa on tulossa ;).

Lohdutan itseäni miettimällä vaikkapa noita ihania pattereita... Kuvittelen miltä tuntuisi laittaa käsi sen lämpimän raudan päälle ennätyskylmänä talvi-iltana...ja katso: Jo haihtuu mielestä tyhjä aukko keittiön seinällä! Näihin tunnelmiin tältä erää. Mukavia pakkasen puremia hetkiä ja lämpöisiä ajatuksia viikonloppuun!

Vasaran viemää

Voi tätä riemua mitä valurautapatterit minussa saavat aikaan! Jokusen päivän olen pohtinut patteriasioita, kun nyt käytössä olevat rumat sähköpatterit eivätkä mitenkään sovi kotini henkeen. Toimivat kyllä vielä, mutta ovat parin vuoden sisällä viimeistään vaihdon tarpeessa. Noh, virisi sitten aatos, että saisiko mitenkään sellaisia vanhoja Högforssin vesikiertoisia valurautapattereita asennettua niiden tilalle. Selvisi, että sitä varten tarvitaan paitsi kaukolämpö niin myös kattilahuone. Ei onnistu siis. En vielä luovuttanut tähän ja kehitin vaihtoehtoisen teorian muuttaa vesikiertoinen patteri öljykiertoiseksi sähköpatteriksi. Laitoin pari päivää sitten asiasta kyselyn rakentaja.fi sivustolle ja kas...vihreää valoa alkoi näkyä tunnelin päässä! Ajatukseni ei siis ollut lainkaan hullumpi. Pitäisi nyt tietenkin vielä selvittää asiaa enemmän ja veljeni vinkkasi myös soittamaan kunnan tekniseen virastoon ja kysymään sieltä onko se miten "laillista" tehdä tuollaisia virityksiä, vaikka sähkäri toki osaa varmasti myös ottaa kantaa asiaan. Sellaista sähköteknikkoa ei tosin vielä ole kiikarissa, kuka projektiin tarttuisi. Pitää varmaan ruveta keräämään hiljalleen sitä öljyä myös... vanhojen autojen alle yöksi astiat ja kai sitä hiljalleen silleen saa eikä maksa mitään! Kasviöljy käynee varmasti myös eli patterini saattavat olla sponsored by Keiju Rypsiöljy vai olisiko Neito Rypsiöljy sittenkin parempi yhteistyökumppani... Pitää tehdä maku- ja lämmitystesti omassa laboratoriossani.

On huippu fiilikset, kun idea saa siivet, jatkaa lentoaan eikä tyssää heti alkuunsa! Sellaisia pienempiä pattereita saattaa irrota hyvinkin alle satasella ja lämmitysominaisuudethan niissä käsittääkseni ovat paljon "nykyvirityksiä" paremmat, senhän sanoo jo maalaisjärkikin - rauta johtaa lämpöä erinomaisesti. Trallallei ja nyt kirjoittamaan oodia valurautapattereille!

Pieniä maistiaisia tulevasta... Katsotaan saanko liitettyä linkin näkyville. Löysin hurmaavan vanhan kaapin keittiööni... Olen kiivaasti ja innolla laatinut suunnitelmia keittiöni ratkaisuista tilankäytön ja muiden tarpeellisten asioiden suhteen ja taitaa käydä niin, että siinä tulee yhdistymään uutta ja vanhaa pienellä intialaisella tuulahduksella. Intiassa ollessani nääs ihastelin valtavasti kauniita värejä ja koristeluita taloissa ja temppeleissä ja tahdon palasen sitä maailmaa omaankin kotiin. Mitään värien sirkusta ei ole luvassa vaan jotain ajattomampaa ja eleganttia boheemitwistiä, trendikästä ilmaisua käyttäen :).

Kuten tällaista twistiä vai onko se twistia? Vitsit, kun en tiiä... Postissa pitäisi tänään tulla sabluuna jonka avulla saan tuollaista persoonallista pintaa aikaiseksi melko edullisesti ja vähällä vaivalla. En malta odottaa! Toivottavasti en innostu liiaksi ja töpsöttele tuota kuviota joka paikkaan. Tuo sopisi hienosti kyllä vaikka mihin, esim. kassin printiksi. Tykkään kauheena kangaskasseista joissa on joku hyvä printtaus, teksti tai kuva ei sen väliä mikä. Olen sellainen nyssäkkä-mimmi. Romaniverta kenties veressä mikäli huhut paikkansa pitävät. Mutta Jumalan terve nyt vaan kaikille pakanoille ja papanoille - mie lähden nukkumaan!

Nyt, kun alitajunta raksuttaa ja laatii suunnitelmia ja miettii miten saada homma käyntiin järkevimmin rahoituksen kilahdettua käyttöön (tulevana torstaina), olen myös perehtynyt remontin tekemisen inhorealismiin. Tässä ovat olleet apuna erilaiset foorumit cyberavaruudessa. Vastaavasti myös suurta nautintoa olen saanut lukemalla talonrakentamisen helvetistä ja ihanuudesta... Tätä kun minulle on ehdotettu myös. Miksi korjata vanhaa, kun voisi tehdä uuden? Juupajuu. Ei oo helppoa missään ja mitenkään, mutta vanhassa on se fiilis jota ei uusvanhat systeemit voi korvata koskaan :). Siksi haluan asua vanhassa talossa ja kunnostaa vanhaa, vaalia historiaa ja kulttuuriperimää. Ja jutella kotikummituksille, tottakai.

Asun vanhassa talossa ja luen vanhoja Hesareita. Viime viikonloppuna luin lokakuun 17. päivän lehteä, jossa Seppo Hentilä kertoo Minä rakastan-sarjassa remontointihimostaan tavalla, johon samaistuin, vaikka en ehkä mitään osaa vielä tehdäkään. Hentilä oli "veistossa" seiskan oppilas. Ei siis mikään luonnonlahjakkuus hänkään. Innokkuus kuitenkin kompensoi: "Käsistäni taitavaa minusta ei ole tullut, enkä suinkaan kuvittele olevani remonttimiehenä hyvä. Työni jälki on valitettavasti usein vain välttävää. Mutta tekemisen ilo korvaa epäonnistumiset, joita kieltämättä sattuu turhan usein. Harmittaahan se vietävästi, mutta aina virheet voi toki korjata uudella remontilla." Hahhahhaa...mahtava meininki siis! Yhteistä meille on myös suhde rautakauppoihin. Hentilä kertoo jutussa myös siitä kuinka sydänalaa riipaisi rosvopirulaisten käsiin joutuneet työkalut ja kuinka siitä selvittiin: "Murhe muuttui pian riemuksi, jota kesti monta päivää. Sain tutkailla rautakaupan esitteitä ja kierrellä hyllyjen välissä uusia työkaluja hypistellen." Nii-in...se on mahtavaa seikkailla rautakaupan käytävillä. Vähän kuin kulkisi teatterin tarpeistovarastossa ja katselisi rekvisiittaa eri esityksistä tai jotain uutta spektaakkelia varten. Ajantaju katoaa ja laatat, rimat, putkistorivit ja porakoneet tuntuvat juttelevan sinulle. No okei, ei nyt ihan, mutta mielellään sieltä kantaisi kotiin yhtä sun toista. Se sähkötyökaluhylly itseäni vielä pelottaa. Se on vähän kuin olisi menossa ekaa kertaa seksikauppaan ja miettii, että iik...mihin näitä kaikkia oikein tarvitaan ja ei sitten osaa ostaa mitään ja kokemattomuus paistaa kilometrien päähän. Ujostuttaa niiden hurjien koneiden läheisyys.

Vituiksi meni remontti:


http://keskustelu.suomi24.fi/node/6428796

VS:

Talon rakentajan pahimmat vitutukset:

http://www.pakkotoisto.com/kotitalous/95751-talonrakentajan-pahimmat-vitutukset-miksi-ei-kannata-rakentaa-taloa-5/

Vauhti kiihtyy hiljalleen...

No niiiiiiin! Soitin eilen pankkiin ja reitti alkaa olla selvä eli rahaa on tiedossa, mutta aloitusaikataulu on vielä täysin hämärän peitossa. Muutama muu seikka on myös tehtävä ennen kuin keittiön kaapit lentelee seiniltä ja mahdollisesti myös kylppärin laatat.

Soittelin eilen myös Hanakat-liikkeeseen ilmanvaihdon tehostamisasioissa. Josko ensi viikolla sieltä joku venttiilimies tulisi arvioimaan tilanteen. Toki olen tietenkin näille asioille omistautuneena laatinut jo suunnitelman ja hinta-arvion itsekin ;). Kodissani on painovoimaan perustuva ilmanvaihto. Se perustuu siihen, että lämmin ilma nousee ylös ja vastaavasti kylmä ilma hilaa itsensä alas ja lämpenee siinä matkalla miellyttäväksi ihmisen nahkapintaa varten. Tällä hetkellä asunnossa ilmanvaihto käy käytännössä yhden poistoilmaventtiilin kautta, joka on yhteydessä keittiön puu-uunin hormiin. Se ei oikein riitä ja koska kylpyhuone on ikään kuin samassa tilassa (käynti keittiöstä) on kosteutta välillä liikaa (ikkunat huurussa), myös pyykinkuivaus tapahtuu samassa tilassa. Liiallisen kosteuden määrää on siis vähennettävä ilmanvaihtoa tehostamalla. Tähän päätelmään tukea antoi myös Raksystemsin kuntokartoitus. Tuloilmaa virtaa taloon luovalla ja vanhalle talolle tyypillisellä tavalla. Toisin sanoen tuloilmaventtiilien puuttumisen vuoksi raitis ilma luikertelee asuntoon ikkunoista, seinien rakosista ja mistä lie. Viime talvena huomasin myös ihan selkeästi, että ilmanvaihto ei ole tarpeeksi tehokas, kun asuntoa lämmitetään osittain myös puulla. Puun polttaminen lisää ilmassa leijuvien pienhiukkasten määrää eikä ole hyväksi terveydelle. Herkkävainuisena haistoin tämän ongelman. Pelkkä tehokas ja oikeaoppinen puun polttaminen ei yksistään riitä. Ilmanvaihto on tärkeää myöskin. Tähän väliin haluan huomauttaa, että ajatukseni ja arvioni eivät perustu muuhun kuin lukemaani ja maalaisjärkeen. Joissain kohdin voin olla myös väärässä, mutta uskoakseni useimmin tiedän mistä puhun...

Samoin, eilisen tehokkuuspuuskan vallassa, otin yhteyttä Porvoon kaupungin tekniseen virastoon. Aiheena juuri noiden venttiilien laittaminen. Kotini sijaitsee siis vanhassa Porvoossa ja kiinteistö on suojelukohde. Ajattelin, että on hyvä tarkistaa mitä tulee huomioida noita venttiilejä asennuttaessa. No, pitää maalata seinän väriseksi sitten ne luukut mitkä jäävät julkisivupuolelle. Eikä se niin tarkkaa kuulema ole, kun venttiileitä ei tule kadun puolelle. Ensi kesänä on tarkoituksena joka tapauksessa maalata ulkopinnat ja siinähän ne venttiilien luukut maalautuvat samassa. Tekninen mies teknisessä virastossa oli hyvin iloisen kuuloinen, vaikka soitinkin viime tingassa siihen nähden, että heidän työpäivänsä oli vartin sisään umpeutumassa. Porvoolaisetko "möllejä" - en ole kyllä huomannut. Voi olla, että hyväntahtoinen iloisuus johtui myös muutamista muista kysymyksistä remonttia koskien, kun varmistelin tarvitseeko hakea mitään lupia remppailuun... Tai ehkä tekninen mies oli vain iloinen jakaessaan ajatuksia teknisen naisen kanssa...buahahhahhaaa... Aliarvioimatta myöskään aurani voimaa, joka on lähes täydessä laajuudessa ;). Pitäisiköhän muuten tästä lähin kysyä iloisten ja mukavien ihmisten syntyperää erikseen ja tehdä kartoitusta tästä mölliys-asiasta. Ehkä törmäänkin aina, näinä muuttoliikkeen aikoina, syntyperältään karjalaisiin, jotka todistetusti ovat maailman parasta ja suurimmalla itsetunnolla varustettua porukkaa.

Mölli = tympeä, epäsosiaalinen mököttäjä. Hänen mukavampi serkkunsa on tietenkin Rölli.

Minulla on tapana kiihkoilla näissä asioissa siinä määrin, että saatan jättää tietoisesti huomioimatta sellaisia oleellisia seikkoja kuin raha. (Ai missä asioissa? No ehkä kaikessa.) Haluan intoilla ja unohtaa realiteetit. Olla kuin maalihöyryissä huumattuna paeten sitä tosiasiaa, että keittiöni ei valmistu ilman tekijöitä. Vaikka Maria synnyttikin lapsen ilman raportoitua hedelmöitystä niin minä en välttämättä saa uutta keittiötä ilman rahavarantoja. Niinpä nytkin, keittiöremonttia ja muita kodin ehostustöitä suunnitellessani, en ole lainkaan varma siitä onko se edes mahdollista siinä laajuudessa kuin kuvittelen. Lähes poikkeuksetta, kerta toisensa jälkeen kuitenkin laadin suunnitelman, mietin toteutukseen liittyviä yksityiskohtia ja näen itseni työn äärellä ja sitten valmiin unelmani keskellä. Optimismini on sitä luokkaa, että en ole ilmeisesti nähnyt myöskään tarpeelliseksi opetella tuota taitoa varmistaa oma selustani pettymysten varalle, vaikka tiedostankin tuon seikan puuttumisen. Onhan tämä elämä toki hivenen jännempää ilman moisia varotoimenpiteitä. Mutta ei murehdita sitä rahaa nyt.

Suunnitelmani on seuraava: keittiöön täytyisi saada uudet kaapistot ja sitä ennen olisi tietenkin tehtävä tarvittavat pintaremontointityöt kuten seinien ja katon maalaus. Samoin lattia pitäisi hioa ja lakata uudelleen tai mahdollisesti sävyttää astetta tummemmaksi kuin se nyt on. Nykyisellään se on väriä suomalainen koivu ja oudon laikukas joistain kohdista. Laikukkaat kohdat näyttävät vähän samalta kuin kloriittia olisi roiskahtanut tummalle kankaalle. En tiedä mistä on kysymys eikä se varmaan kovin oleellista olekaan. Toivottavasti.

Alunperin - eli noin vuosi sitten - aloin ajatella, että rahaa säästääkseni tekisin ns. kierrätyskeittiön. Ostaisin siis jonkin käytetyn keittiön kaapistot ja maalauttaisin ne uuteen uskoon jne. Toistaiseksi en ole törmännyt kaapistoihin jotka uusi maali pelastaisi. Kokopuiset kaapit olisi myös ensisijainen juttu, mutta niiden hinnat uutena ovat mitä ovat. Tyydynkö sitten uudenkarheaan lastulevyratkaisuun vai?! Jää nähtäväksi. Toki tämä kierrätysajatus tuottaa hieman enemmän vaivaa ja suunnittelutyötä, mutta onneksi olen kärsivällinen luonne jotain päättäessäni ja tykkään suunnittelusta. Olisi se kyllä mukavaa jos joku auttaisi minua tässä asiassa ja voisin toteuttaa keittiöni juuri noin. Vaikka...Jumala! Niin Jumala pliis, anna miulle kaunis, kokopuinen, käytetty keittiö. Ekologisesti ja edullisesti. Ja laita se myös miun keittiön seinälle silleen hienosti ja käy Ikeasta se hieno maalaishenkinen pesuallas siihen myös. Eläkä saa sähköiskuja tai aiheuta vesivahinkoja. Kiitos ja aamen.

Keittiöni seinät ovat myös mitä suurimmalla todennäköisyydellä vinot, koska kyseessä on 140-vuotias talovanhus. Se tuo omat haasteensa asennustyöhön, joka olisi syytä jättää asiansa oikeasti osaavan käsiin. Siispä suunnitelma on nyt se, että pyydän suunnitteluapua puuseppä-veljeltäni. Hän on tosin aina omissa töissään kiinni, mutta toivon saavani hänen kauttaan tekijät edullisesti. Suunnittelu/mittaus ja asennustyöt. Myös LVI-hommiin ja mahdollisiin sähkötöihin. Itse ajattelin osallistua suunnitelman valmistuttua maalaustöihin, vanhojen kaappien purkutöihin ellei joku halua käydä irrottamassa kaappeja ekokeittiötään varten sekä uusien kaappien kokoamiseen. Lisäksi toimisin apurina asennusvaiheessa. Meinasin, että yksi työmies riittäisi ja paikalla satunnaisesti pyörivät sähkärit ja muut. Ellei sitten ovesta astu sisään hohtavan valkeissa työhaalareissaan itse rakentamisen jumala Poratus ja osaa tehdä kaikkea tuota yksillä aivoilla ja sydämellä.

Pari sanaa maalaamisesta. Siinä en ole hyvä. En jos kyseessä on iso pinta-ala, seinät betonia ja välineenä tela. Tästä on kokemusta muutaman vuoden takaa asuessani ystäväni Mikon kanssa kimppakämpässä Munkkivuoressa. Piti tehdä pientä pintaremonttia eli maalata kaikki seinät. Hermot kiristyi siihen malliin, että kerran lähdin kesken kaiken syömään lohdutuslettuja äidin luokse Nummi-Pusulaan n. 70 km päähän. Itkeskelin ja kiroilin autossa ja koitin rauhoittaa hermojani kuuntelemalla Mozartia. Totesin parin yrityksen jälkeen, että minä ja tela emme kuulu yhteen. Tai saattoi syytä olla myös huonossa valaistuksessa joka edesauttoi epätasaisen jäljen syntymistä. Akryylimassan levittely oli kyllä huippua hommaa ja siinä ei oikein voinut epäonnistua. Tungin sitä minne kerkesin ja sain itsetuntoni takaisin seuraavaan kevääseen mennessä. Nykyisen keittiöni seinät ja katto ovat öljymaalilla maalattua helmiponttia ja niiden sutiminen ei pelota lainkaan. 

Mutta...rahoitus. Soitan huomenna pankkiin ja sanon, että jee mei pengar - eiköhän se sillä hoidu ja ehkä yhdellä takaajalla. Luottavaisin mielin katse kohti vessaa ja sen ovea, joka on keittiössä ja pitäisi myöskin kunnostaa...

Blogistiikkaa

Kyllä se pistää kokeneemmankin verbaalinikkarin hiljaiseksi, kun pitäisi - vapaasta tahdosta tosin - aloittaa ihka ensimmäinen, jopa maailmanlaajuinen, julkinen paljastelu. Se klassinen ensimmäisen lauseen syndrooma. Nyt jo kolmatta aloitan - selvisin! Onneksi tämä paljastelu käsittelee pääasiassa intohimoani tehdä omin käsin vanhasta uutta ja fiksaatiotani rakentamiseen, remontointiin ja niihin liittyviin erilaisiin seikkoihin. Lähiaikoina ankarimman kiihkoilun kohteena ovat olleet jätevesijärjestelmät, piipun hatut sekä uutena tulokkaana tulo-ja poistoilmaventtiilit ja putkiremontin erilaiset tekotavat sukittamisesta perinteiseen "lattiat auki ja talon väki evakkorekeen"-malliin. Todettakoon heti alkuun, että mitään edellä mainituista en osaa tehdä itse paitsi teoriassa. Itseluottamukseni ja innostukseni kuitenkin kompensoi oikeaoppisten työtapojen ja tekniikoiden hallintaa käytännön työssä.

Mikä tämän blogin funktio sitten on?

En tiedä. En ole varma - sillä olen melko ailahtelevainen tapaus. Joidenkin mielestä. Itse koen vain suhtautuvani intohimoisesti mielenkiinnon kohteisiini ja toisinaan käy niin, että minusta riippumattomista tekijöistä johtuen hommat menevät reisille ja suunnitelmaa on siten muutettava. Eteenpäin on mentävä niin remontoinnissa kuin rakkaudessa. Koetan ehkä kirjoittamalla ja julkisella suunnittelulla suggeroida haaveitani käytäntöön ja menestys siinä on todennäköisesti vaihteleva, koska oman tahdon lisäksi on huomioitava karman vaikutus ja universumissa leijuvat suunnitelmat varalleni, joita en itse aina tiedosta.

Missä olen hyvä?

Ongelmien ratkaisussa
Hajulukon putsaamisessa
Suunnittelussa/selvitystyössä
Optimistisuudessa (toiset väittävät olevansa optimisteja, mutta eivät oikeasti ole, minä olen aito ® )
Itse-ironiassa


Heikot kohdat?

Atooppinen iho
Astma
Parta- sekä tomaattikeittoallergia
Talousasiat


Turvallista matkaa lukijat (0) ja minä (3-4)!