Nyt, kun alitajunta raksuttaa ja laatii suunnitelmia ja miettii miten saada homma käyntiin järkevimmin rahoituksen kilahdettua käyttöön (tulevana torstaina), olen myös perehtynyt remontin tekemisen inhorealismiin. Tässä ovat olleet apuna erilaiset foorumit cyberavaruudessa. Vastaavasti myös suurta nautintoa olen saanut lukemalla talonrakentamisen helvetistä ja ihanuudesta... Tätä kun minulle on ehdotettu myös. Miksi korjata vanhaa, kun voisi tehdä uuden? Juupajuu. Ei oo helppoa missään ja mitenkään, mutta vanhassa on se fiilis jota ei uusvanhat systeemit voi korvata koskaan :). Siksi haluan asua vanhassa talossa ja kunnostaa vanhaa, vaalia historiaa ja kulttuuriperimää. Ja jutella kotikummituksille, tottakai.

Asun vanhassa talossa ja luen vanhoja Hesareita. Viime viikonloppuna luin lokakuun 17. päivän lehteä, jossa Seppo Hentilä kertoo Minä rakastan-sarjassa remontointihimostaan tavalla, johon samaistuin, vaikka en ehkä mitään osaa vielä tehdäkään. Hentilä oli "veistossa" seiskan oppilas. Ei siis mikään luonnonlahjakkuus hänkään. Innokkuus kuitenkin kompensoi: "Käsistäni taitavaa minusta ei ole tullut, enkä suinkaan kuvittele olevani remonttimiehenä hyvä. Työni jälki on valitettavasti usein vain välttävää. Mutta tekemisen ilo korvaa epäonnistumiset, joita kieltämättä sattuu turhan usein. Harmittaahan se vietävästi, mutta aina virheet voi toki korjata uudella remontilla." Hahhahhaa...mahtava meininki siis! Yhteistä meille on myös suhde rautakauppoihin. Hentilä kertoo jutussa myös siitä kuinka sydänalaa riipaisi rosvopirulaisten käsiin joutuneet työkalut ja kuinka siitä selvittiin: "Murhe muuttui pian riemuksi, jota kesti monta päivää. Sain tutkailla rautakaupan esitteitä ja kierrellä hyllyjen välissä uusia työkaluja hypistellen." Nii-in...se on mahtavaa seikkailla rautakaupan käytävillä. Vähän kuin kulkisi teatterin tarpeistovarastossa ja katselisi rekvisiittaa eri esityksistä tai jotain uutta spektaakkelia varten. Ajantaju katoaa ja laatat, rimat, putkistorivit ja porakoneet tuntuvat juttelevan sinulle. No okei, ei nyt ihan, mutta mielellään sieltä kantaisi kotiin yhtä sun toista. Se sähkötyökaluhylly itseäni vielä pelottaa. Se on vähän kuin olisi menossa ekaa kertaa seksikauppaan ja miettii, että iik...mihin näitä kaikkia oikein tarvitaan ja ei sitten osaa ostaa mitään ja kokemattomuus paistaa kilometrien päähän. Ujostuttaa niiden hurjien koneiden läheisyys.

Vituiksi meni remontti:


http://keskustelu.suomi24.fi/node/6428796

VS:

Talon rakentajan pahimmat vitutukset:

http://www.pakkotoisto.com/kotitalous/95751-talonrakentajan-pahimmat-vitutukset-miksi-ei-kannata-rakentaa-taloa-5/