Minulla on tapana kiihkoilla näissä asioissa siinä määrin, että saatan jättää tietoisesti huomioimatta sellaisia oleellisia seikkoja kuin raha. (Ai missä asioissa? No ehkä kaikessa.) Haluan intoilla ja unohtaa realiteetit. Olla kuin maalihöyryissä huumattuna paeten sitä tosiasiaa, että keittiöni ei valmistu ilman tekijöitä. Vaikka Maria synnyttikin lapsen ilman raportoitua hedelmöitystä niin minä en välttämättä saa uutta keittiötä ilman rahavarantoja. Niinpä nytkin, keittiöremonttia ja muita kodin ehostustöitä suunnitellessani, en ole lainkaan varma siitä onko se edes mahdollista siinä laajuudessa kuin kuvittelen. Lähes poikkeuksetta, kerta toisensa jälkeen kuitenkin laadin suunnitelman, mietin toteutukseen liittyviä yksityiskohtia ja näen itseni työn äärellä ja sitten valmiin unelmani keskellä. Optimismini on sitä luokkaa, että en ole ilmeisesti nähnyt myöskään tarpeelliseksi opetella tuota taitoa varmistaa oma selustani pettymysten varalle, vaikka tiedostankin tuon seikan puuttumisen. Onhan tämä elämä toki hivenen jännempää ilman moisia varotoimenpiteitä. Mutta ei murehdita sitä rahaa nyt.

Suunnitelmani on seuraava: keittiöön täytyisi saada uudet kaapistot ja sitä ennen olisi tietenkin tehtävä tarvittavat pintaremontointityöt kuten seinien ja katon maalaus. Samoin lattia pitäisi hioa ja lakata uudelleen tai mahdollisesti sävyttää astetta tummemmaksi kuin se nyt on. Nykyisellään se on väriä suomalainen koivu ja oudon laikukas joistain kohdista. Laikukkaat kohdat näyttävät vähän samalta kuin kloriittia olisi roiskahtanut tummalle kankaalle. En tiedä mistä on kysymys eikä se varmaan kovin oleellista olekaan. Toivottavasti.

Alunperin - eli noin vuosi sitten - aloin ajatella, että rahaa säästääkseni tekisin ns. kierrätyskeittiön. Ostaisin siis jonkin käytetyn keittiön kaapistot ja maalauttaisin ne uuteen uskoon jne. Toistaiseksi en ole törmännyt kaapistoihin jotka uusi maali pelastaisi. Kokopuiset kaapit olisi myös ensisijainen juttu, mutta niiden hinnat uutena ovat mitä ovat. Tyydynkö sitten uudenkarheaan lastulevyratkaisuun vai?! Jää nähtäväksi. Toki tämä kierrätysajatus tuottaa hieman enemmän vaivaa ja suunnittelutyötä, mutta onneksi olen kärsivällinen luonne jotain päättäessäni ja tykkään suunnittelusta. Olisi se kyllä mukavaa jos joku auttaisi minua tässä asiassa ja voisin toteuttaa keittiöni juuri noin. Vaikka...Jumala! Niin Jumala pliis, anna miulle kaunis, kokopuinen, käytetty keittiö. Ekologisesti ja edullisesti. Ja laita se myös miun keittiön seinälle silleen hienosti ja käy Ikeasta se hieno maalaishenkinen pesuallas siihen myös. Eläkä saa sähköiskuja tai aiheuta vesivahinkoja. Kiitos ja aamen.

Keittiöni seinät ovat myös mitä suurimmalla todennäköisyydellä vinot, koska kyseessä on 140-vuotias talovanhus. Se tuo omat haasteensa asennustyöhön, joka olisi syytä jättää asiansa oikeasti osaavan käsiin. Siispä suunnitelma on nyt se, että pyydän suunnitteluapua puuseppä-veljeltäni. Hän on tosin aina omissa töissään kiinni, mutta toivon saavani hänen kauttaan tekijät edullisesti. Suunnittelu/mittaus ja asennustyöt. Myös LVI-hommiin ja mahdollisiin sähkötöihin. Itse ajattelin osallistua suunnitelman valmistuttua maalaustöihin, vanhojen kaappien purkutöihin ellei joku halua käydä irrottamassa kaappeja ekokeittiötään varten sekä uusien kaappien kokoamiseen. Lisäksi toimisin apurina asennusvaiheessa. Meinasin, että yksi työmies riittäisi ja paikalla satunnaisesti pyörivät sähkärit ja muut. Ellei sitten ovesta astu sisään hohtavan valkeissa työhaalareissaan itse rakentamisen jumala Poratus ja osaa tehdä kaikkea tuota yksillä aivoilla ja sydämellä.

Pari sanaa maalaamisesta. Siinä en ole hyvä. En jos kyseessä on iso pinta-ala, seinät betonia ja välineenä tela. Tästä on kokemusta muutaman vuoden takaa asuessani ystäväni Mikon kanssa kimppakämpässä Munkkivuoressa. Piti tehdä pientä pintaremonttia eli maalata kaikki seinät. Hermot kiristyi siihen malliin, että kerran lähdin kesken kaiken syömään lohdutuslettuja äidin luokse Nummi-Pusulaan n. 70 km päähän. Itkeskelin ja kiroilin autossa ja koitin rauhoittaa hermojani kuuntelemalla Mozartia. Totesin parin yrityksen jälkeen, että minä ja tela emme kuulu yhteen. Tai saattoi syytä olla myös huonossa valaistuksessa joka edesauttoi epätasaisen jäljen syntymistä. Akryylimassan levittely oli kyllä huippua hommaa ja siinä ei oikein voinut epäonnistua. Tungin sitä minne kerkesin ja sain itsetuntoni takaisin seuraavaan kevääseen mennessä. Nykyisen keittiöni seinät ja katto ovat öljymaalilla maalattua helmiponttia ja niiden sutiminen ei pelota lainkaan. 

Mutta...rahoitus. Soitan huomenna pankkiin ja sanon, että jee mei pengar - eiköhän se sillä hoidu ja ehkä yhdellä takaajalla. Luottavaisin mielin katse kohti vessaa ja sen ovea, joka on keittiössä ja pitäisi myöskin kunnostaa...